Voimistelussa ei ole sellaista käsitettä kuin 'off-season', jollainen on monissa muissa urheilulajeissa. Vaikka kilpailut voivat tauota, treenit eivät pysähdy. Silloin kun muut lepäävät tai lomailevat, voimistelijat siirtyvät usein harjoitusleireille tai intensiivijaksoihin, joissa painopiste on uuden oppimisessa ja fyysisen suorituskyvyn kasvattamisessa. Kilpailujen ulkopuoliset kuukaudet ovat juuri sitä aikaa, jolloin vaikeat sarjat ja uudet elementit otetaan ohjelmaan. Tämä tarkoittaa, että kalenteri täyttyy säännöllisesti myös loma-aikoina – eikä taukoja tule edes juhlapyhinä ilman suunnitelmaa.
Vaikka kalenterissa lukee 'loma', voimistelijalle se ei tarkoita lepoa sohvalla. Päinvastoin, se voi olla yksi vuoden fyysisesti vaativimmista jaksoista. Leireillä harjoitellaan jopa useita kertoja päivässä, ja ohjelmat sisältävät voimaharjoittelua, liikkuvuutta, tekniikkaa ja sarjojen toistoja. Poikkeaminen rutiineista ei ole sallittua ilman tarkkaa suunnitelmaa, sillä kunto ja liiketarkkuus voivat laskea nopeasti. Lomien aikana tehdyt virheet voivat heijastua suorituksiin kuukausien päästä. Siksi myös lepojakso on aikataulutettu – ei sattumanvaraista.
Kun taukoja ei ole, palautumisen merkitys korostuu. Voimistelijan elimistö käy jatkuvasti ylikierroksilla: hermosto, lihakset ja nivelsiteet joutuvat toistuvaan rasitukseen. Tämän vuoksi palautumista ei voi jättää toissijaiseksi. Urheilijat seuraavat unen laatua, lihaskireyksiä ja henkistä vireystilaa lähes päivittäin. Hieronta, venyttely, kehonhuolto ja aktiivinen lepo ovat arjen pysyviä osia, ei satunnaisia toimenpiteitä. Ilman tätä palautumisen tasapainoa jatkuva harjoittelu johtaa helposti ylirasitustilaan tai loukkaantumiseen, joka voi viedä viikkoja pois salilta.
Jatkuva treeni ei kuormita vain kehoa – se vaatii henkistä kanttia. Harjoitusten samanlaisuus, jatkuva tavoitteellisuus ja sosiaalisten tilanteiden puute voivat uuvuttaa mielen, vaikka keho olisi kunnossa. Tämä tekee henkisestä palautumisesta olennaisen tärkeää. Urheilijoita ohjataan etsimään myös pieniä ilon hetkiä arjesta, viettämään aikaa perheen kanssa ja tekemään asioita, jotka eivät liity suorituksiin. Henkinen hengähdystauko voi olla yhtä tärkeä kuin kehon lepo – ja usein se ratkaisee, jaksavatko nuoret jatkaa lajin parissa pitkällä tähtäimellä.
Se, että voimistelu jatkuu ilman varsinaista taukoa, voi olla sekä vahvuus että heikkous. Toisaalta jatkuva rytmi luo selkeyttä ja pitää urheilijan kunnossa vuoden ympäri. Toisaalta se voi johtaa väsymiseen, jos palautumista ja monipuolisuutta ei tuoda tietoisesti mukaan. Valmentajien, vanhempien ja urheilijoiden yhteinen tehtävä on varmistaa, että harjoittelussa on rytmiä, mutta myös joustavuutta. Harjoittelun intensiteetti voi vaihdella, mutta sen ei pitäisi koskaan viedä iloa liikkumisesta. Kun jatkuvuus yhdistyy järkevään kuormituksen hallintaan, siitä tulee voimavara – ei ansa.